Stockholm Discotekin VIP-tila

Helsingin yöjuottolat ovat harvoin Beatrice-neidin näyttämö, mutta joskus oikeassa seurassa saattaa sielläkin viettää oikein riemastuttavan illan. VIP-tilassa on ainakin alkuillasta mukavasti tilaa, ja palvelu tiskiltä on nopeaa. VIP-tilassa ei meitä tupakoitsijoita kuitenkaan hyvällä katsota, vaan sitä varten on siirryttävä lasiseen kuutioon kerrosta alemmas. Hovineito törmää vanhaan tuttavaansa. Tuttava on nimekäs mies pankkiiripiireissä, ja analysoinee jotakuta suurta yritystä hyvällä menestyksellä. Tai nimekäs ja nimekäs – Beatrice-neidillä on paha tapa heittää Kauppalehti suoraan paperinkeräykseen, enkä voi sanoa tietäväni kuka on menestyksekäs, ja kuka ei. Ilahduttavaa, ajattelin, sillä on aina niin mukava tutustua ihmisiin, joilla on suuri osaaminen itselleni vieraasta aiheesta. Hän mahtaa elää mielenkiintoista elämää, ajattelen, ja muistan kaikki Wall Streetille sijoittuvat kirjat, jotka olen lukenut (rehellisyyden nimissä, niistä ei yleensä opi asioita rahoituksesta, vaan ihmissuhteista, mutta ympäristö tuntuu kiehtovalta yhtä kaikki).

Tuttava puhuu valtavasti, ja pääasiassa itsestään. Se ei haittaa, sillä Beatrice-neiti ilahtuu aina puheliaista ihmisistä. Mies sytyttää vielä yhden savukkeen, ja siemaisee gin toniciaan (mitä muutakaan tällainen mies joisi?). ”Mulla odottaa kaksi miljardia tuolla yläkerrassa, mutta mä hengailen mielummin täällä teidän kanssanne” mies imartelee mairea hymy kasvoillaan. ”Ymmärrätte, mulla on asiakkaat mukana, big money”. En ole enää yhtä varma, etteikö tämä mies ole hieman… hmm… sopivaa suomenkielistä sanaa englannin Jackass-sanalle ei juolahda mieleen, ja ristin hänet päässäni Johnnyksi, Knoxvillen mukaan. Tosin Jackass-pojat ovat Beatrice-neidin mielestä itse asiassa sangen sympaattisia. Tästä pankkiirimiehestä Beatrice-neiti ei ole enää yhtä varma. ”Me ajeltiin ympäri stadia taksilla, pussikaljaa mukana. Ne on big money, ne saa mitä haluaa. Tätä tää elämä on, joskus pitää huorata täällä pitkin yötä, it’s all about the money”. Niin. Selvä. Mikäs siinä. ”Pyydän anteeksi, loput seurueestamme odottaa yläkerrassa” pahoittelen, ja suuntaan takaisin VIP-tilaan.

VIP-tilassa törmään erääseen missiin (vai onkohan hän ehkä viralliselta titteliltään nykyään ”yrittäjä”? Niin, niin se taitaa olla, eivätkö he kaikki tänä päivänä ole yrittäjiä?). Missin, ehh, anteeksi yrittäjän, seura on jopa virkistävää. Silmäkulmastani näen miesseurueen, joilla on yllään puvut, ja jotka löyhentävät kravattejaan. Tuo lienee Pankkiirin seurue, Beatrice-neiti päättelee, ja livistää tualetin puolelle. Sielläkään ei ole ihan täysin turvassa, sillä Stockholm Diskotekin VIP-tilan WC on unisex. Ovet sentään saa lukkoon.





Simonkatu 8, Helsinki