Loose

Helsingin Fredrikinkadun Loose on rokkikansan suosiossa. Beatrice-neidillä on suhteellisen paljon katu-uskottavuutta, joten hän diggailee Loosessa kuin kala vedessä. On perjantai-ilta, ja pöydässä käydään vilkasta keskustelua illan Semifinalin keikasta. Jos ei ehkä oma musiikkimakuni ole aivan paikan mukaista, olen päätellyt, että kuunteluoppilaan osa voi olla palkitseva. Olen ottanut tavakseni kuunnella rokkariystävieni keskusteluja, jotta olen ajan tasalla rokkikartalla. Lisäksi olen ottanut tavakseni häikäilemättömästi varastaa heidän mielipiteensä, ja esittää ne ominani. Hieman kaunopuheisemmin tietenkin, ja hieman siivotusti. Tiedän kertoa, että kun TODELLA kovan CMX:n uusi levy ensi kuussa ilmestyy se on ERITTÄIN hyvä, sen sijaan että tietäisin kaiken saatanan kovan CMX:n vitun hyvästä uudesta musiikista.

Suuria julkkiksia Beatrice-neiti ei bongaa, mutta lahjakkaita ja musiikkipiireissä tunnettuja muusikoita istuu jopa hänen omassa pöydässään. Tosi-tv-tähtijahtiohjelman kautta julkisuuteen nousseet uudet popparit ja rokkarit työllistävät – viisaasti – itseään osaavampia ja lahjakkaampia muusikoitaan bändeihinsä.

Kesäisena perjantai-iltana Loose täyttyy ennen yhdeksää. Miestenhuoneen ovi käy kuin heiluri, ja me tytöt seisomme sievästi jonossa. Jonotusaika on pitkä, onko se aina ollut näin pitkä? Ei sovi yhtään Beatrice-neidin arvolle seisoskella joutilaana pienessä ahtaassa käytävässä ihmisten tiellä, joten kerran jopa poistuin jonosta. Lopulta seurapiirirakko ei enää kestä, ja on mentävä jonottamaan. Vessassa on ihastuttavan kotoinen tunnelma, vaaleanpunaiset seinät ja tähtitaivas. Kotoinen tunnelma tulee ehkä katon korilampusta, joka näyttää siltä että se on haettu mummon kotoa. Ovet ovat kauniit sarjakuvat, ja vessakirjoitukset tarjoavat lukemista. En kehtaa jäädä lueskelemaan tarkemmin, kohteliaisuudesta jonottavia kanssasisariani kohtaan.











Loose, Fredrikinkatu 34, Helsinki