Bläk

Voi mikä surkea ilma! Beatrice-neiti on kauhuissaan tästä sääpekan- tai meten petturuudesta, sillä hän joutuu tänään osallistumaan työyhteisön virkistysiltapäivään. Työyhteisön puuhanainen kertoi, että kuppanen mökki, jossa työyhteisöiltapäivää vietetään, on varattu keskiyöhön asti. Beatrice-neiti aikoo poistua puoli kuusi. Viimeistään. Onko täysin itsekästä olla hieman loukkaantunut, ettei työyhteisö viitsinyt keksiä virkistyspäivään muuta ohjelmaa kuin pienen saunallisen mökin ja krokettipelin? Ei sinne suinkaan Beatrice-neidin takia tarvitse torvisoittokuntaa ja mönkijärallia ja tivolilaitteita hankkia, mutta pieni ajatus ei olisi pahaksi. Oi, Beatrice-neiti on pahaenteisesti lipumassa siihen suuntaan, missä ääneen paheksutaan järjestelyjä, sillä seurauksella, että itse vastaa virkistyspäivästä ensi kerralla. Vihaten sitä joka hetki, mutta kuitenkin painostaen itseään tekemään siitä jotakin sangen spesiaalia, josta vielä vuosienkin kuluttua puhuttaisiin. ”Muistatteko sen virkistyspäivän, jonka Beatrice-neiti järjesti?” he kysyisivät, ja katsoisivat kaihoisasti kaukaisuuteen.

Askeettisesta mökistä toiseen ääripäähän. Beatrice-neidin ystävätär on töissään sangen verkottunut, muun muassa tietyn tapahtumajärjestäjän kanssa. Siksipä Beatrice-neiti pääsi siivellä eräänä iltana Bläkiin käymään. Bläkistä sai lukea lehdistä, kun tämä yksityisyökerho viime vuonna avasi ovensa suurella, eksklusiivisella spektaakkelilla, ja vaipui sitten välittömästä unholaan, yökerhon formulavaimoemäntää myöten. Onneksi Beatrice-neiti veljeilee niinkin tärkeän yrityksen työntekijän kanssa, että heidät ohjattiin loossiin, jossa tarjoilu pelasi paremmin kuin muualla. Kaksi tai kolme tarjoilijanuorukaista hääräsi ympärillä taukoamatta, kuohuviiniä ja viiniä kaadettiin laseihin ennen kuin pohja häämötti, erilaista syötävää sushista ankkaan tuotiin tarjottimilla tasaisin väliajoin. Voisihan tällaiseen tottua. Beatrice-neidin ystävättären firmasta mennään usein tällaisiin tilaisuuksiin, ja järjestetään niitä myös. Beatrice-neidin työyhteisössä pääsee pienelle mökille Lauttasaareen rankkasateessa.

Kuinka nokkelaa! Bläkin vessapaperi on blackia. Kun Beatrice-neiti vähän salaa yritti napsaista kännykkäkamerallaan todistusaineistoa, putkahti kuin tyhjästä henkilökuntaa sanomaan, ettei kuvaaminen koko yökerhossa ole sallittua. Beatrice-neiti on onneksi hyvä hätävalehtelemaan, ja leikkimään itseään paljon, paljon yksinkertaisempaa. Beatrice-neitihän vain halusi kuvata itseään tuo kaunis cowboy-hattu päässään, ja lähettää kuvan poikaystävälleen, koska on hattu päässä sangen suloisen näköinen, eikö vain? Räps, räps (ääni, joka kuuluu neidin pitkistä (teko)ripsistä).

Storyville

Olkoon tämä viimeinen kerta kun Beatrice-neiti näin laiminlyö päiväkirjaansa! Tässä vaiheessa saattaisi jo luulla, että neidin äkilliset katoamiset voisivat johtua jostakin epäilyttävästä, mutta ei, neiti ei suinkaan ole ollut teljettynä esimerkiksi Hämeenlinnan naisvankilaan tai muuhun hämäräperäiseen paikkaan. Syyllinen on kyllä aivan neiti itse. Neidillä on pitänyt kiirettä, sillä oih ja voih, kansakuntamme voi huonosti. Milloin ministereitä savustetaan viroistaan naisskandaaleilla, milloin vaalirahasekoiluilla. Ei niin, että neidillä olisi ollut asioihin osaa eikä arpaa (neidillä ei suinkaan ole rahat kiinni Kehittyvien Maakuntien Suomessa eikä puhelinta takavarikoituna Hymy-lehden toimituksessa!), mutta asiat ovat pitäneet neidin kovin kiireisinä siellä oikean työn puolella. Neidillehän ei vielä ole tarjottu kustannussopimusta blogista, kuten naistenkaataja Tepolle, näin neiti luki tänään valtakunnan pääuutislehdestä.

Kesä on kuitenkin saavuttanut myös Beatrice-neidin elämän, ja siitä selvä kesänmerkki on tietysti Storyvillen terassin avajaiset. Beatrice-neidin luonteeseen kuuluu hieman kiehnätä silmäätekevien kanssa, ja siksi suomen ainoa, oikea jazzbaari on usein Beatrice-neidin suosiossa. Eräänäkin kesäiltana hän hovineitoineen vietti siellä villiä iltaa puolivallattoman kansanedustajan kanssa. Puolivallattomalla kun on kesällä tapana yhden viikon aikana elää raikulielämää, ja niin onkin sitten koko vuoden kiintiö täynnä. Saattaa tosin olla, että hän on hieman parantanut tapojaan, sillä nuo pahuksen kännykkäkamerat pilaavat monelta hauskalta ihmiseltä juhlimisen vapauden.

Tarjolla avajaisissa oli Beatrice-neidin suosikkijuomaa, ilmaista alkoholia. Tuttuja kansanedustajia piipahteli pöydässä tuon tuostakin. Jos Zyskowicz Strindbergin terassilla on varma kesän merkki, on Arkadianmäen koloista kaivautuneet kansanedustajat muilla terasseilla varman syksyn kuntavaalien merkki. Saapa nähdä kuinka käy. Erityisesti jännittää, kuinka tulevaisuuteen suuntaava (totta tosiaan, oikein mitään muuta emme hänen aatteestaan vielä tiedä), uusi demarijohtaja pärjää puolueensa keulahahmona lokakuussa. Täällä Beatrice-neiti, Storyville.

Iguana, Mannerheimintie

Polttarit lienevät paholaisen keksintö, aivan kuten häätkin (vaikka ehkä teknisesti häiden takana varmaan on Jumala). Siitä sai Beatrice-neiti tänään karvaan muistutuksen. Hämmenys alkoi jo muutama kuukausi sitten, kun postilaatikosta tipahti hääkutsu. Kutsuja oli ystäväni yläasteelta. Joskus 16-kesäisenä, ja ehkä pari vuotta siitä eteenpäin, olimme hyviä ystäviä mutta hiljalleen yhteydenottotiheys hiipui, ja nykyään hän on minulle lähinnä kaveri, ei ystävä (ymmärrättekö eron?). Kahden emme ole tavanneet viimeiseen kuuteen vuoteen. Ja silti kutsu tuli. Väitänpä, että jos olisimme tosiaan olleet niin sydänystävät, ja tarkoitettu toisillemme ystävämielessä, ei yhteys olisi katkennut. Ystävyysevoluutio tapahtuu kuin itsestään; ellei kiinnosta, se loppuu.

Kaaso osasi juoruta minulle, että häistä tulee hyvin pienet: ainoastaan lähimmät ystävät ja sukulaiset on kutsuttu. Ja niihin jostakin käsittämättömästä syystä kuuluu myös Beatrice-neiti. Ahdistus on alkanut jo aikoja sitten. Hääaversio on kovin todellista, eikä Beatrice-neiti vielä ikinä ole ollut häissä, joissa ei olisi tylsistynyt. Häissä ei ikinä ole ollut hauskaa.

Morsian itse ei edes halunnut tällaisia polttareita, vaan hän halusi viikonloppumatkalle Keski-Eurooppaan. Beatrice-neitiä huimasi jo pelkkä ajatus, ja Visa-kortti kouristeli jo kuoleman kielissä ilman matkaakin. Häitä aikaistettiin, ja aikaa matkalle ei jäänytkään. Niinpä polttarit vietettiin – Luojan kiitos – Helsingissä. Lounas syötiin uusrikkaan (siis tulevan avioliiton kautta uusrikkaan) morsiamen tyrmistykseksi Mannerheimintien Iguanassa (joka tietysti sai Beatrice-neidin hymyilemään itsekseen).

Universumi on säätänyt lain, jonka mukaan polttareissa täytyy jaaritella tuntitolkulla muun muassa morsiamen kynsistä, henkilökohtaisista ongelmista, kampauksesta ja tiesmistä yhdentekevästä. Tylsyyskuolema ja turhautumiskuolema ovat lähellä. Ensimmäinen paniikkinen tekstiviesti lähti hovineidolle vessasta jo juuri kolmen jälkeen iltapäivällä: ”Kuolen tänne polttareihin! Morsian on juuri niin ärsyttävä ja melodraamaattinen kuin muistin, molemmat kaasot ovat kännissä, yksi vieras tietää kaiken kaikesta – parhaiten, ja tuota viimeistä en tunne, mutta se ei puhu mitään muuta kieltä kuin venäjää”.







Iguana, Mannerheimintie 12

Pullman Bar

Voi, kuinka Beatrice-neitiä nyt hävettää. Monen monta kuukautta on kulunut siitä, kun hän viimeksi ehti blogin pariin. Intohimo ei suinkaan ole hävinnyt, vaan laajat ulkomaanmatkat ja tärkeät työt ehtivät väliin. Näin ei tule tapahtumaan taas, sen vannoo Beatrice-neiti (siihen asti kunnes taas repsahtaa).

Poliittisissa suihkuseurapiireissä (joka on hyvin paljon vähemmän glamoröösia kuin voisi kuvitella. Tai ehkei sittenkään, sillä tuskin sitä kukaan kovin glamoröösiksi edes kuvittelee) elävät ystäväni ovat narranneet minut pressiklubille. Beatrice-neiti pohtii, ketkä ovat ne ihmiset, jotka mielummin viettävät aikaansa täällä, kuin oikeiden ihmisten parissa, oikeassa maailmassa. Jotkut vakavat, vanhan liiton journalistit ovat omassa elitismissään jotenkin vieraantuneet todellisuudesta siinä määrin, etteivät he ole kummempia kuin ne poliitikot, joista kirjoittavat. Nurkkapöydässä istuu teräväkielinen naistenvihaajakolumnisti, joka herättää pelonsekaista kunnioituksen ja etomisen yhdistävää tunnetta.

Muutama demarivaikuttaja on myös eksynyt pressiklubille. Debatti käy kuumana, sillä (se, minkä muut ovat jo kauan tiennyt), on tapahtunut, ja Erkki Tuomioja on ilmoittanut (taas) tavoittelevansa puolueen puheenjohtajuutta. Nyt heillä on aikaa tätäkin pohtia. Keväällä oli tosi työ yrittää löytää työpaikat kaikille niille nuorille puoluetoivoille, jotka yleensä työllistetään ministeriöihin tai eduskuntaan hautumaan. Ja yhteiskuntasuhdevastaavien virkoja on elinkeinoelämässä kuitenkin vielä vain rajallinen määrä.

Hetkeksi Beatrice-neidin on poistuttava pöydästä, sillä itseriittoisuus ja katkera tilitys käy joskus sietämättömäksi. Alakerran tualetti on sininen ja pirteä, ja rautatieasemalla sijaitsevaksi vessaksi yllättävän siisti. Mitä nyt jonkun oma pullo pilkotti pöntön vierestä.









Pullman Bar, Rautatieasema