Bläk

Voi mikä surkea ilma! Beatrice-neiti on kauhuissaan tästä sääpekan- tai meten petturuudesta, sillä hän joutuu tänään osallistumaan työyhteisön virkistysiltapäivään. Työyhteisön puuhanainen kertoi, että kuppanen mökki, jossa työyhteisöiltapäivää vietetään, on varattu keskiyöhön asti. Beatrice-neiti aikoo poistua puoli kuusi. Viimeistään. Onko täysin itsekästä olla hieman loukkaantunut, ettei työyhteisö viitsinyt keksiä virkistyspäivään muuta ohjelmaa kuin pienen saunallisen mökin ja krokettipelin? Ei sinne suinkaan Beatrice-neidin takia tarvitse torvisoittokuntaa ja mönkijärallia ja tivolilaitteita hankkia, mutta pieni ajatus ei olisi pahaksi. Oi, Beatrice-neiti on pahaenteisesti lipumassa siihen suuntaan, missä ääneen paheksutaan järjestelyjä, sillä seurauksella, että itse vastaa virkistyspäivästä ensi kerralla. Vihaten sitä joka hetki, mutta kuitenkin painostaen itseään tekemään siitä jotakin sangen spesiaalia, josta vielä vuosienkin kuluttua puhuttaisiin. ”Muistatteko sen virkistyspäivän, jonka Beatrice-neiti järjesti?” he kysyisivät, ja katsoisivat kaihoisasti kaukaisuuteen.

Askeettisesta mökistä toiseen ääripäähän. Beatrice-neidin ystävätär on töissään sangen verkottunut, muun muassa tietyn tapahtumajärjestäjän kanssa. Siksipä Beatrice-neiti pääsi siivellä eräänä iltana Bläkiin käymään. Bläkistä sai lukea lehdistä, kun tämä yksityisyökerho viime vuonna avasi ovensa suurella, eksklusiivisella spektaakkelilla, ja vaipui sitten välittömästä unholaan, yökerhon formulavaimoemäntää myöten. Onneksi Beatrice-neiti veljeilee niinkin tärkeän yrityksen työntekijän kanssa, että heidät ohjattiin loossiin, jossa tarjoilu pelasi paremmin kuin muualla. Kaksi tai kolme tarjoilijanuorukaista hääräsi ympärillä taukoamatta, kuohuviiniä ja viiniä kaadettiin laseihin ennen kuin pohja häämötti, erilaista syötävää sushista ankkaan tuotiin tarjottimilla tasaisin väliajoin. Voisihan tällaiseen tottua. Beatrice-neidin ystävättären firmasta mennään usein tällaisiin tilaisuuksiin, ja järjestetään niitä myös. Beatrice-neidin työyhteisössä pääsee pienelle mökille Lauttasaareen rankkasateessa.

Kuinka nokkelaa! Bläkin vessapaperi on blackia. Kun Beatrice-neiti vähän salaa yritti napsaista kännykkäkamerallaan todistusaineistoa, putkahti kuin tyhjästä henkilökuntaa sanomaan, ettei kuvaaminen koko yökerhossa ole sallittua. Beatrice-neiti on onneksi hyvä hätävalehtelemaan, ja leikkimään itseään paljon, paljon yksinkertaisempaa. Beatrice-neitihän vain halusi kuvata itseään tuo kaunis cowboy-hattu päässään, ja lähettää kuvan poikaystävälleen, koska on hattu päässä sangen suloisen näköinen, eikö vain? Räps, räps (ääni, joka kuuluu neidin pitkistä (teko)ripsistä).