Iguana, Mannerheimintie

Polttarit lienevät paholaisen keksintö, aivan kuten häätkin (vaikka ehkä teknisesti häiden takana varmaan on Jumala). Siitä sai Beatrice-neiti tänään karvaan muistutuksen. Hämmenys alkoi jo muutama kuukausi sitten, kun postilaatikosta tipahti hääkutsu. Kutsuja oli ystäväni yläasteelta. Joskus 16-kesäisenä, ja ehkä pari vuotta siitä eteenpäin, olimme hyviä ystäviä mutta hiljalleen yhteydenottotiheys hiipui, ja nykyään hän on minulle lähinnä kaveri, ei ystävä (ymmärrättekö eron?). Kahden emme ole tavanneet viimeiseen kuuteen vuoteen. Ja silti kutsu tuli. Väitänpä, että jos olisimme tosiaan olleet niin sydänystävät, ja tarkoitettu toisillemme ystävämielessä, ei yhteys olisi katkennut. Ystävyysevoluutio tapahtuu kuin itsestään; ellei kiinnosta, se loppuu.

Kaaso osasi juoruta minulle, että häistä tulee hyvin pienet: ainoastaan lähimmät ystävät ja sukulaiset on kutsuttu. Ja niihin jostakin käsittämättömästä syystä kuuluu myös Beatrice-neiti. Ahdistus on alkanut jo aikoja sitten. Hääaversio on kovin todellista, eikä Beatrice-neiti vielä ikinä ole ollut häissä, joissa ei olisi tylsistynyt. Häissä ei ikinä ole ollut hauskaa.

Morsian itse ei edes halunnut tällaisia polttareita, vaan hän halusi viikonloppumatkalle Keski-Eurooppaan. Beatrice-neitiä huimasi jo pelkkä ajatus, ja Visa-kortti kouristeli jo kuoleman kielissä ilman matkaakin. Häitä aikaistettiin, ja aikaa matkalle ei jäänytkään. Niinpä polttarit vietettiin – Luojan kiitos – Helsingissä. Lounas syötiin uusrikkaan (siis tulevan avioliiton kautta uusrikkaan) morsiamen tyrmistykseksi Mannerheimintien Iguanassa (joka tietysti sai Beatrice-neidin hymyilemään itsekseen).

Universumi on säätänyt lain, jonka mukaan polttareissa täytyy jaaritella tuntitolkulla muun muassa morsiamen kynsistä, henkilökohtaisista ongelmista, kampauksesta ja tiesmistä yhdentekevästä. Tylsyyskuolema ja turhautumiskuolema ovat lähellä. Ensimmäinen paniikkinen tekstiviesti lähti hovineidolle vessasta jo juuri kolmen jälkeen iltapäivällä: ”Kuolen tänne polttareihin! Morsian on juuri niin ärsyttävä ja melodraamaattinen kuin muistin, molemmat kaasot ovat kännissä, yksi vieras tietää kaiken kaikesta – parhaiten, ja tuota viimeistä en tunne, mutta se ei puhu mitään muuta kieltä kuin venäjää”.







Iguana, Mannerheimintie 12

Pullman Bar

Voi, kuinka Beatrice-neitiä nyt hävettää. Monen monta kuukautta on kulunut siitä, kun hän viimeksi ehti blogin pariin. Intohimo ei suinkaan ole hävinnyt, vaan laajat ulkomaanmatkat ja tärkeät työt ehtivät väliin. Näin ei tule tapahtumaan taas, sen vannoo Beatrice-neiti (siihen asti kunnes taas repsahtaa).

Poliittisissa suihkuseurapiireissä (joka on hyvin paljon vähemmän glamoröösia kuin voisi kuvitella. Tai ehkei sittenkään, sillä tuskin sitä kukaan kovin glamoröösiksi edes kuvittelee) elävät ystäväni ovat narranneet minut pressiklubille. Beatrice-neiti pohtii, ketkä ovat ne ihmiset, jotka mielummin viettävät aikaansa täällä, kuin oikeiden ihmisten parissa, oikeassa maailmassa. Jotkut vakavat, vanhan liiton journalistit ovat omassa elitismissään jotenkin vieraantuneet todellisuudesta siinä määrin, etteivät he ole kummempia kuin ne poliitikot, joista kirjoittavat. Nurkkapöydässä istuu teräväkielinen naistenvihaajakolumnisti, joka herättää pelonsekaista kunnioituksen ja etomisen yhdistävää tunnetta.

Muutama demarivaikuttaja on myös eksynyt pressiklubille. Debatti käy kuumana, sillä (se, minkä muut ovat jo kauan tiennyt), on tapahtunut, ja Erkki Tuomioja on ilmoittanut (taas) tavoittelevansa puolueen puheenjohtajuutta. Nyt heillä on aikaa tätäkin pohtia. Keväällä oli tosi työ yrittää löytää työpaikat kaikille niille nuorille puoluetoivoille, jotka yleensä työllistetään ministeriöihin tai eduskuntaan hautumaan. Ja yhteiskuntasuhdevastaavien virkoja on elinkeinoelämässä kuitenkin vielä vain rajallinen määrä.

Hetkeksi Beatrice-neidin on poistuttava pöydästä, sillä itseriittoisuus ja katkera tilitys käy joskus sietämättömäksi. Alakerran tualetti on sininen ja pirteä, ja rautatieasemalla sijaitsevaksi vessaksi yllättävän siisti. Mitä nyt jonkun oma pullo pilkotti pöntön vierestä.









Pullman Bar, Rautatieasema