Bläk

Voi mikä surkea ilma! Beatrice-neiti on kauhuissaan tästä sääpekan- tai meten petturuudesta, sillä hän joutuu tänään osallistumaan työyhteisön virkistysiltapäivään. Työyhteisön puuhanainen kertoi, että kuppanen mökki, jossa työyhteisöiltapäivää vietetään, on varattu keskiyöhön asti. Beatrice-neiti aikoo poistua puoli kuusi. Viimeistään. Onko täysin itsekästä olla hieman loukkaantunut, ettei työyhteisö viitsinyt keksiä virkistyspäivään muuta ohjelmaa kuin pienen saunallisen mökin ja krokettipelin? Ei sinne suinkaan Beatrice-neidin takia tarvitse torvisoittokuntaa ja mönkijärallia ja tivolilaitteita hankkia, mutta pieni ajatus ei olisi pahaksi. Oi, Beatrice-neiti on pahaenteisesti lipumassa siihen suuntaan, missä ääneen paheksutaan järjestelyjä, sillä seurauksella, että itse vastaa virkistyspäivästä ensi kerralla. Vihaten sitä joka hetki, mutta kuitenkin painostaen itseään tekemään siitä jotakin sangen spesiaalia, josta vielä vuosienkin kuluttua puhuttaisiin. ”Muistatteko sen virkistyspäivän, jonka Beatrice-neiti järjesti?” he kysyisivät, ja katsoisivat kaihoisasti kaukaisuuteen.

Askeettisesta mökistä toiseen ääripäähän. Beatrice-neidin ystävätär on töissään sangen verkottunut, muun muassa tietyn tapahtumajärjestäjän kanssa. Siksipä Beatrice-neiti pääsi siivellä eräänä iltana Bläkiin käymään. Bläkistä sai lukea lehdistä, kun tämä yksityisyökerho viime vuonna avasi ovensa suurella, eksklusiivisella spektaakkelilla, ja vaipui sitten välittömästä unholaan, yökerhon formulavaimoemäntää myöten. Onneksi Beatrice-neiti veljeilee niinkin tärkeän yrityksen työntekijän kanssa, että heidät ohjattiin loossiin, jossa tarjoilu pelasi paremmin kuin muualla. Kaksi tai kolme tarjoilijanuorukaista hääräsi ympärillä taukoamatta, kuohuviiniä ja viiniä kaadettiin laseihin ennen kuin pohja häämötti, erilaista syötävää sushista ankkaan tuotiin tarjottimilla tasaisin väliajoin. Voisihan tällaiseen tottua. Beatrice-neidin ystävättären firmasta mennään usein tällaisiin tilaisuuksiin, ja järjestetään niitä myös. Beatrice-neidin työyhteisössä pääsee pienelle mökille Lauttasaareen rankkasateessa.

Kuinka nokkelaa! Bläkin vessapaperi on blackia. Kun Beatrice-neiti vähän salaa yritti napsaista kännykkäkamerallaan todistusaineistoa, putkahti kuin tyhjästä henkilökuntaa sanomaan, ettei kuvaaminen koko yökerhossa ole sallittua. Beatrice-neiti on onneksi hyvä hätävalehtelemaan, ja leikkimään itseään paljon, paljon yksinkertaisempaa. Beatrice-neitihän vain halusi kuvata itseään tuo kaunis cowboy-hattu päässään, ja lähettää kuvan poikaystävälleen, koska on hattu päässä sangen suloisen näköinen, eikö vain? Räps, räps (ääni, joka kuuluu neidin pitkistä (teko)ripsistä).

Storyville

Olkoon tämä viimeinen kerta kun Beatrice-neiti näin laiminlyö päiväkirjaansa! Tässä vaiheessa saattaisi jo luulla, että neidin äkilliset katoamiset voisivat johtua jostakin epäilyttävästä, mutta ei, neiti ei suinkaan ole ollut teljettynä esimerkiksi Hämeenlinnan naisvankilaan tai muuhun hämäräperäiseen paikkaan. Syyllinen on kyllä aivan neiti itse. Neidillä on pitänyt kiirettä, sillä oih ja voih, kansakuntamme voi huonosti. Milloin ministereitä savustetaan viroistaan naisskandaaleilla, milloin vaalirahasekoiluilla. Ei niin, että neidillä olisi ollut asioihin osaa eikä arpaa (neidillä ei suinkaan ole rahat kiinni Kehittyvien Maakuntien Suomessa eikä puhelinta takavarikoituna Hymy-lehden toimituksessa!), mutta asiat ovat pitäneet neidin kovin kiireisinä siellä oikean työn puolella. Neidillehän ei vielä ole tarjottu kustannussopimusta blogista, kuten naistenkaataja Tepolle, näin neiti luki tänään valtakunnan pääuutislehdestä.

Kesä on kuitenkin saavuttanut myös Beatrice-neidin elämän, ja siitä selvä kesänmerkki on tietysti Storyvillen terassin avajaiset. Beatrice-neidin luonteeseen kuuluu hieman kiehnätä silmäätekevien kanssa, ja siksi suomen ainoa, oikea jazzbaari on usein Beatrice-neidin suosiossa. Eräänäkin kesäiltana hän hovineitoineen vietti siellä villiä iltaa puolivallattoman kansanedustajan kanssa. Puolivallattomalla kun on kesällä tapana yhden viikon aikana elää raikulielämää, ja niin onkin sitten koko vuoden kiintiö täynnä. Saattaa tosin olla, että hän on hieman parantanut tapojaan, sillä nuo pahuksen kännykkäkamerat pilaavat monelta hauskalta ihmiseltä juhlimisen vapauden.

Tarjolla avajaisissa oli Beatrice-neidin suosikkijuomaa, ilmaista alkoholia. Tuttuja kansanedustajia piipahteli pöydässä tuon tuostakin. Jos Zyskowicz Strindbergin terassilla on varma kesän merkki, on Arkadianmäen koloista kaivautuneet kansanedustajat muilla terasseilla varman syksyn kuntavaalien merkki. Saapa nähdä kuinka käy. Erityisesti jännittää, kuinka tulevaisuuteen suuntaava (totta tosiaan, oikein mitään muuta emme hänen aatteestaan vielä tiedä), uusi demarijohtaja pärjää puolueensa keulahahmona lokakuussa. Täällä Beatrice-neiti, Storyville.